Tähän blogiin kirjoittelen ajatuksiani eläimistä, omasta eläinsuhteestani, eläinten suhteesta laajemminkin ihmisiin ja eläinten kanssa elämisestä. Olen Maaret Räsänen, Itä-Suomessa asuva filosofian maisteri. Koirat ovat hyvin keskeisellä sijalla teksteissäni, ensinnäkin koska olen ollut koiranomistaja, mutta myös koska tunnen hyvin suurta sieluntoveruutta laajemminkin koiraeläimiin. Lähestymisnäkökulmani on enimmäkseen eettinen. Kyseenalaistan sen, että miksi minulla pitää olla karvainen hali- ja lenkkikaveri, joka on täysin riippuvainen hoidostani tai hoitamatta jättämisestäni. Onko meillä ihmisillä oikeus "omistaa" eläimiä omaksi iloksemme?

Opin kuitenkin koko ajan onneksi lisää uusia asioita. Mutta mitä enemmän tiedän, sitä enemmän tulen tietoiseksi siitä, mitä en vielä tiedä. Uskon tieteeseen, mutta toisaalta tieteen nimissä on tehty kauheitakin asioita. Tiede kuitenkin korjaa koko ajan itseään.

Heräsin eläinten asemaan ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten kiinnostuttuani susista. Blogini nimi tuleekin susiperheen tavasta aloittaa aamu hellillä hipaisuilla toistensa kuonoihin ja kiintymyksellisellä leikillä ("Hyvää huomenta rakas ja onpa kiva, kun olet siinä!"). Myöhemmin sainkin ilon omistaa koiran, joka osoitti rakkautta juuri noilla kuonohipaisulla milloin kasvoilleni, milloin käteeni.  Uusi päivä on täynnä toivoa silloin, kun elämässä on joku ja jota rakastaa. Yhdessä rakkaan kanssa on helpompi kohdata uuden päivän haasteet. Me ihmiset voisimme oppia paljon susilta ja koirilta.

Minulla on kokemusta cavalierkingcharlesinspanielin omistamisesta. Elin neljän vuoden ja seitsemän kuukauden ajan yhden tai useamman cavalierin kanssa, mutta menetin kaikki kolme kolmen kuukauden sisällä. Haluan jakaa kokemuksiani ja olla vertaistukena niille, jotka ovat kokeneet saman.

Blogini ei ole siis pelkän ilon ja rakkauden blogi. Siihen kuuluu menetyksiä ja epätoivoa, taistelua ikuisilta tuntuvia tuulimyllyjä vastaan. Toivottomuutta, vääryyttä, surua. Asiat muuttuvat hitaasti, jos muuttuvat lainkaan. Toivon tuovani lukijalle kuitenkin iloa sillä, että surullisiakin asioita voi käsitellä pienellä määrällä huumoria. Ilman huumoria tätä elämää ei jaksa.

Uskon kuitenkin myös hyvyyden voimaan. Hyvä voittaa, lopulta.

Ja rakkaus on kaikkein väkevin voima maailmassa.

Minä rakastan. Minä siis olen.