Viesti cavalieryhdistykselle

22.9.2024

Julkaisen Suomen cavalier kingcharlesinspanieliyhdistykselle 30.6.2024 lähettämäni sähköpostiviestin avoimesti kaikkien niiden saataville, jotka sen haluavat lukea. Ilmeisesti yhdistys tulee käsittelemään - ellei ole jo käsitellytkin -, asiaa kokouksessaan. Cavalier-lehden 3/2024 pääkirjoituksessa mainitaan yhdistykselle saapunut ehdotus MRI-uusintakuvausten tukiin liittyen, ja ellen ole ihan väärässä, tällä viitataan minun sähköpostiviestiini. Toinen viittaus viestiini lienee jo kuvaustukia aiemmin maininnassa yhteydenoto(i)sta liittyen uuteen PEVISAan.

Koirien nimet ja rekisterinumerot on poistettu julkaisusta.

Terveysasioista

Hei,

ajattelin tiedottaa rotuyhdistystä muutamasta asiasta ja kysyä myös yhdistyksen kantaa.

Minulla on kolme cavalieria, joilla kaikilla on terveysongelmia. [Nimi ja rekisterinumero poistettu]:lla todettiin 2-vuotiaana polvilumpioluksaatio 0/0, mutta 4,5-vuotiaana 0/med 2 (samalla lonkkaniveldysplasia C/C). Tämä koira teki pennut 2-vuotiaana kasvattajalle. Näistä jälkeläisistä omistan kaksi. [Nimi ja rekisterinumero poistettu]:n, jolla on todettu 2-vuotiaana polvilumpioluksaatio med 2/med 2 ja lonkkaniveldysplasia D/E sekä nivelrikon vakavuusaste 3, vakava. Tälle koiralle aloitettiin heti säännöllinen kipulääkitys lonkkavian (oikeasta lonkasta puuttuu lonkkamalja) ja nivelrikon vuoksi, ja koira asetettiin Kennelliittoon ilmoitukseni myötä myös pysyvään jalostuskieltoon. [Nimi ja rekisterinumero poistettu]:lla on lonkkaniveldysplasia D/D ja nivelrikon aste 2, kohtalainen. Säännöllinen kipulääkitys astuu hänellekin jossain vaiheessa kuvioihin, samoin säännöllinen fysioterapia. Lisäksi kaikilla kolmella on krooninen suolistotulehdus, joka ilmenee mm. maiskutteluna, nieleskelynä, toisinaan löysinä ulosteina. Luullakseni suolistotulehduksen yksi oire voi olla myös ahmiminen, jatkuva nälkä ja syötäväksi sopimattomien asioiden syöminen.

Pitääkö rotuyhdistys cavalierieni lonkkien tuloksia huonona tuurina, vai onko yhdistyksen näkökulman mukaan kyseessä kenties laajempi perinnöllinen vika, joka olisi syytä sisällyttää pakollisiin virallisiin terveystutkimuksiin? Cavalierien lonkkiahan ei juuri tutkita, mutta monet tuntemani cavalierit esim. istuvat röhöttämällä luonnottomalta näyttävässä asennossa. Esim. Yhdysvalloissa cavojen lonkkaviat on tunnistettu, vaikka sielläkään niitä ei ilmeisesti kuitenkaan ihan systemaattisesti tutkita.

Haluaisin huomauttaa rotuyhdistystä myös siitä, että roturisteytysrodulla beaglellä tiedetään olevan [korjattu kirjoitusvirhe ja lisätty n] lonkkavikaisuutta. Aikooko rotuyhdistys kiinnittää tämän asian valossa huomiota lonkkien terveyteen? Eikö olisi järkevää tutkia roturisteytykseen käytettäviltä koirilta muutkin terveystutkimukset kuin vain cavalierieille pakolliset?

Entä mitä mieltä rotuyhdistys on 2-vuotiaiden koirien astuttamisesta? 2-vuotias voi vaikuttaa vielä terveeltä, mutta monet rodussa esiintyvät sairaudet ovat eteneviä ja koirien terveystulokset voivat muuttua. Syringomyelia on etenevä sairaus, ja toisaalta myös esim. vasta 3-vuotiaan polvilumpioluksaatiotulosta pidetään pysyvänä.

Ymmärtääkseni kakkosen polvituloksella koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Vahinko on kuitenkin jo ehtinyt tapahtua. Polvilumpioluksaatio ei ole mikään ihan pieni juttu, koska todennäköisesti jossain vaiheessa edessä on kallis leikkaus ja kuntoutus. Polvilumpion paikaltaan meno aiheuttaa kipua ja nivelrikkoa, ja leikattunakin polvi on altis nivelrikolle.

Entä onko rotuyhdistyksen mielestä koira, jolla on chiarimalformaation tulos 2, terve? Kun ihmisillä on todettu chiari, ihmiset kertovat kauheista kivuista. Mielestäni cavalierin kivun tunnistamista vaikeuttaa se, että cava pyrkii miellyttämään ja olemaan aina iloinen, helppo ja kiltti, vaikka olisi kipeä. Se, ettei koiralla ole todettu syringomyeliaa, ei takaa sitä, että koiralla on hyvä olla. Aivot tyräytyvät silti sinne, minne ne eivät oikeasti kuuluisi. [Nimi poistettu]:lla on ollut muutaman kerran viime keväästä lähtien voimakkaita kipukohtauksia, jolloin hän on rapsuttanut kaulaa ja vinkunut kovalla, korkealla äänellä. Kipujen syy ei ole oikein selvinnyt eläinlääkärissä. Hänet MRI kuvattiin 2-vuotiaana tuloksilla CM2 SM0c, mutta onko tuolla kuvaustuloksella enää merkitystä, koska tilanne on saattanut muuttua.

Olisiko cavalierit siis syytä MRI kuvattaa useammankin kerran, ja onko rotuyhdistuksellä mahdollisuutta tukea taloudellisesti usempiakin kuvauksia kuin vain yksi?

Entä onko yhdistyksen tiedossa muita cavoja, joilla on suolistotulehdus? Tässä ymmärtääkseni on taustalla perimä, mutta myös ympäristö vaikuttaa taudin puhkemiseen. Tytöillä on kortisonihoito ja lisäksi ruokavaliota hiotaan turvautumalla ravitsemusneuvojaan, kun suositeltu hypoallergeeninen valmisruoka ei näytä tehoavan.

Lisään vielä tyttöjeni terveysongelmiin rähmivät ja kuivat silmät, joiden hoito ei myöskään ole kovin yksinkertaista eikä helpotu pelkillä kosteutustipoilla. On otettava huomioon kokonaisuus ruokavaliota myöten. Tilanteemme on kokonaisuudessaan todella haastava.

Cavalier on ihana rotu, mutta sydämeni on pysyvästi rikki tyttöjeni useiden terveysongelmien takia ja sen vuoksi, että rodun tulevaisuudessa ei näytä pilkottavan valoa niillä toimenpiteillä, joita rodulle tehdään. Toivoisin, että rotuyhdistys ottaisi topakamman kannan ja että rodun terveys alkaisi parantua oikeasti. Cavalierit ovat maailman ihanimpia koiria, mutta hinta, minkä he maksavat ihanuudestaan terveytensä kustannuksella, on yksinkertaisesti aivan liikaa. Cavalierien ongelmat eivät ole yksittäisiä, vaan puhutaan monista tiedossa olevista, päällekkäinkin kasaantuvista ongelmista, joiden lisäksi saattaa olla vielä sellaisia, joista ei yleisesti tiedetä. Lisäksi esim. koirien kivun tunnistaminen vaatii lisää perehtymistä asiaan ja koiran asemaan asettumista niin, ettei kipua tulkittaisi ihmisen omista lähtökohdista käsin.

Ystävällisin terveisin

Maaret Räsänen